Hilsepunkki

Hilsepunkkitartuntaa kutsutaan myös cheyletielloosiksi. Hilsepunkit eivät nimestään huolimatta syö ihon kuollutta kerrosta, vaan käyttävät ravinnokseen kudosnesteitä ja verta. Koiralla ja kissalla on omat hilsepunkkilajinsa – Cheyletiella yasguri ja C. blakei. Hilsepunkki aiheuttaa eläimissä vain lieviä iho-oireita ja omistaja huomaakin loisen olemassaolon vasta kun saa itse tartunnan. Tartunnan oireita ihmisellä ovat kutiava ihottuma tai näppylät käsivarsissa ja vatsan seudulla. Hilsepunkki ei lisäänny ihmisessä, joten oireet useimmiten häviävät itsestään. Uusi, hilsepunkkia kantava lemmikki aiheuttaa helposti oireita kotiväessä. Oireet arvellaan useimmiten virheellisesti allergiasta johtuviksi ja pennusta luovutaan turhaan. Ihottumaoireita aiheuttava pentu kannattaakin ensin tutkituttaa hilsepunkin varalta ennen luopumispäätöksen tekemistä.

Hilsepunkki tarttuu erittäin helposti, etenkin pentuihin. Tartunnan lähteenä ovat usein oireettomat aikuiset koirat. Loiset selviävät isäntäeläimen ulkopuolellakin useita päiviä, joten myös epäsuora tartunta on mahdollinen. Hilsepunkkitartunnan oireita lemmikillä on ihon hilseily ja joskus kutina. Eläinlääkäri tekee diagnoosin raaputtamalla ihon pintakerroksia ja tutkimalla näytettä mikroskoopilla. Ihoa voidaan raaputtaa myös paperille, jolloin punkkien liike saa hilseen ”kävelemään”. Myös punkin munia voidaan yrittää löytää karvoista, joihin ne ovat kiinnittyneet.