Virtsakivet

Virtsakiteet ja -kivet ovat toisinaan vakava ongelma etenkin kollikissoilla. Virtsakivet ovat kissojen elintasosairaus. Vaikka kaikkia syitä kivien syntyyn ei tiedetäkään, ovat merkittävimpiä syitä mm. vähäinen liikunta, lihavuus ja ruokintavirheet, mm. huonolaatuisten, viljapohjaisten kuivamuonien korkea magnesiumpitoisuus on yksi tekijä. Nykyään on havaittu myös muiden kuin magnesiumpitoisten virtsakivien osuuden nousu.
 

Oireet

Virtsakivistä kärsivä kissa käy yhtenään laatikolla ja pissaa tipoittain. Kissa saattaa myös virtsata pieniä, verisiä tippoja epätavallisiin paikkoihin. Munuaisissa tai alemmissa virtsateissä syntyvät virtsakivet voivat kokonaan tukkia uroskissan kapean ja pitkän virtsaputken. Niin sanottu virtsaumpi on nopeasti kuolemaan johtava tila, jos kissaa ei viedä pikaisesti eläinlääkärille. Eläinlääkäri nukuttaa kissan ja avaa virtsatiet katetrin avulla, sekä huuhtelee virtsarakon kiteistä.
 

Hoito

Jos epäilet kissallasi virtsakiviä, ota kiireesti yhteyttä eläinlääkäriin. Eläinlääkäri tutkii kissan virtsanäytteen ja tarvittaessa lähettää sen analysoitavaksi. Virtsakiviongelmien hoitoon liitetään yleensä antibiootti, sillä virtsarakko on usein tulehtunut. Virtsakiviä ja kiteitä liuotetaan ja ennaltaehkäistään niihin sopivilla erikoisruuilla. Vanhanaikainen tapa on hapattaa virtsa, eli laskea sen pH:ta. Tämä tehoaa struviittikiviin, mutta pH:n laskun seurauksena syntyy usein vaikeasti hoidettavia oksalaattikiviä. Uudemmat virtsakiviruuat laimentavat virtsan pitoisuutta niin, ettei kiviä pääse syntymään, vaikuttamatta virtsan pH-arvoon. Samaa ruokaa voidaan antaa myös jo olemassaolevien kivien liuottamiseen.