Suolinkainen (Toxocara cati, Toxocara canis, Toxascaris leonina)

Suolinkainen tarttuu koiranpentuihin jo kohdussa. Kissanpennut saavat puolestaan tartunnan emonmaidon välityksellä. Pennut voivat saada tartunnan myös munien saastuttaman ympäristön välityksellä. Tartunta aiheuttaa yleensä pennun kasvun hidastumista, sekä ruuansulatuskanavaoireita (vatsan turvotusta, ripulia ja oksentelua) sekä karvan kiillottomuutta ja yleiskunnon heikkenemistä. Iän myötä lemmikin vastustuskyky suolinkaistartuntaa vastaan lisääntyy.

Aikuiset eläimet voivat saada tartunnan suoraan syömällä suolinkaisen munan tai esimerkiksi suolinkaistartunnan saaneen hyönteisen, jyrsijän tai linnun. Lievä tartunta on aikuisella eläimellä usein oireeton. Aikuisilla eläimillä suurin osa suolistoon päätyneistä toukista vaeltaa muualle elimistöön ja koteloituu sinne lepovaiheeseen. Tiineillä nartuilla nämä kudostoukat kuitenkin aktivoituvat suunnilleen 42. tiineysvuorokauden tienoilla ja lähtevät jälleen vaeltamaan. Toukat pääsevät istukan läpi sikiöihin, joten koiranpennuilla on suolinkaistartunta jo syntyessään. Kissalla toukat vaeltavat maitorauhaskudokseen, josta ne siirtyvät emonmaidon välityksellä kissanpentuihin. Vakavan tartunnan saaneet pennut voivat syntyä ennenaikaisesti tai kuolla jo muutama päivä syntymän jälkeen. Pentujen tartuntapaineen pienentämiseksi on tärkeää madottaa narttu ennen astutusta sekä 42. tiineysvuorokauden kohdalla. Kaikki kudostoukat eivät aktivoidu kerralla, joten niitä jää "säilöön" nartun elimistöön myös tulevia tiineyksiä varten.

Suolinkaiset (Toxocara) voi tarttua myös ihmiseen ja aiheuttaa VLM-syndrooman (viskeraalinen larva migrans). VLM-syndroomaa esiintyy lähinnä pienillä lapsilla, jotka ovat saaneet suuren määrän suolinkaisen munia suuhunsa ja sitä kautta elimistöönsä. Tartunta aiheuttaa kuumeilua, keuhkotulehdusta, maksan suurentumista ja jopa aivokuumetta. Yksittäiset toukat voivat vaeltaa silmään ja silmän sokeutumisen (ocular larva migrans). Lemmikkien loishäätö on siis myös ihmistartuntojen ehkäisemiseksi tärkeää.

Käytännössä kannattaa olettaa, että kaikilla pikkupennuilla on suolinkaistartunta. Sen hoitamiseksi olisi ensisijaisen tärkeää noudattaa pennuille tarkoitettua tiuhaa loishäätöaikataulua, sekä aloittaa emon loishäätö suolinkaisiin tehoavalla lääkkeellä jo juoksuaikana, sitten n. 10 päivää ennen synnytystä.

Hakamadot

Hakamadot ovat Suomessa harvinaisempia kuin suolinkaiset. Kissan kannalta merkityksellinen on Ancylostoma tubaeforme -mato (kissan hakamato), jota esiintyy useimmiten vain villinä elävillä kissoilla. Kissa voi saada tartunnan munien saastuttamasta ruohosta tai vedestä. Koirilla tärkein hakamato on Uncinaria stenocephala, jota esiintyy erityisesti tuontikoirilla, ulkomailla matkustavilla koirilla sekä metsästys- ja paimenkoirilla, jotka saattavat joutua tekemisiin villieläinten kuten kettujen kanssa. Yleensä lievempiä oireita aiheuttava Uncinaria elää Pohjois-Euroopan viileässä ilmastossa, kun taas vakavampia oireita aiheuttava Ancylostoma voi tarttua, kun lemmikin kanssa matkustetaan lämpimissä maissa.


Koirat ja kissat saavat hakamatotartunnan syömällä tartuntakykyisen toukan. Joidenkin lajien toukat tunkeutuvat elimistöön myös suoraan ihon läpi. Osa toukista voi jäädä "lepäämään" lihaksiin ja aktivoitua myöhemmin, yleensä naaraseläimen tiineyden aikana. Tällöin toukat saattavat tarttua pentuihin jo ennen niiden syntymää tai syntymän jälkeen emon maidon välityksellä. Koira tai kissa voi saada tartunnan myös syömällä tartunnan saaneen jyrsijän. Hakamatotartunta on merkityksellinen ennen kaikkea pennuille ja nuorille eläimille, sillä aikuisille kehittyy vastustuskyky hakamatotartuntoja vastaan.

Piiskamato (Trichuris vulpis)

Koirien piiskamato on Suomessa harvinainen ja sitä löytyy ennen kaikkea huonosti hoidetuissa kenneleissä. Piiskamato elää umpisuolessa. Yleensä suolistossa on vain muutama loisyksilö, mutta joskus loisten määrä saattaa nousta useisiin satoihin. Tällainen massiivinen infektio aiheuttaa koiralle laihtumista, veristä ripulia ja laihtumista.

Amerikkalainen sydänmato (Dirofilaria immitis)

Pohjoismaissa sydänmatotartuntaa esiintyy harvoin ja silloinkin vain koirilla, jotka ovat saaneet tartunnan ulkomailla. Kissalla tartunta on harvinainen. Sydänmato on lähinnä sydämen oikeassa kammiossa elävä loinen. Sydänmadon väli-isäntänä toimivat hyttyset, jotka imiessään verta siirtävät tartuntunnan eläimeltä toiselle. Noin 1,5 - 4 kuukauden kuluttua tartunnasta voidaan aikuisia matoja havaita sydämestä. Yskimistä ja hengenahdistusta edeltää pitkä, oireeton kausi. Tartunta voi aiheuttaa äkillisen kuoleman.

Sekä tartunnan toteaminen että hoitaminen on vaikeaa. Tärkeintä sydänmadon hoidossa onkin taudin ennaltaehkäisy sopivalla reseptivalmisteella, joka on aloitettava hyvissä ajoin ennen suunniteltua matkalle lähtöä. Sydänmatotartuntaa esiintyy muun muassa, Etelä-Euroopassa, Iso-Britanniassa, Amerikassa, Australiassa ja Japanissa.

Ranskalainen sydänmato (Angiostrongylus vasorum)

Angiostrongylus-sydänmadot ovat lankamaisia matoja, jotka elävät koiran keuhkovaltimossa ja oikeassa sydämen kammiossa. Loiset viihtyvät parhaiten leudossa, kosteassa ilmastossa, joka sopii tartuntaa levittäville väli-isännille eli etanoille. Loisen pääisäntä on kettu, mutta myös koirat voivat saada tartunnan. Tartuntaa esiintyy paikoin yleisesti mm. Tanskassa, Englannissa, Ranskassa ja Venäjällä. Muissa maissa Angiostrongylusta tavataan lähinnä koirissa, jotka ovat oleskelleet tartunta-alueilla.

Koira saa tartunnan syömällä loista kantavan etanan esimerkiksi ruohon seassa. Angiostrongyluksen toukat tunkeutuvat suolen läpi, ja vaeltavat sydämeen ja keuhkovaltimoon. Aikuiset loiset munivat verenkiertoon, ja kuoriutuvat toukat päätyvät keuhkoihin. Koiran yskiessä toukat joutuvat nieluun, sieltä edelleen ruuansulatuskanavaan ja lopulta ulosteiden mukana ympäristöön. Infektion saanut koira voi levittää tartuntaa loppuelämänsä.

Diagnoosiin päädytään yleensä pitkän ajan kuluttua tartunnasta, kun sydän- ja keuhko-oireiden lisäksi koiralla todetaan Angiostrongyluksen toukkia ja munia ulosteessa tai syljessä.

Sydänmatotartuntaa sairastavan koiran hoidossa on tärkeää lepo sekä hengitys- ja sydänoireiden hoito. Loistartunta hoidetaan loisiin tehoavalla reseptivalmisteella.