Kirppu


KirppuKoiran ja kissan "omat kirput", hankalasti häädettävät Ctenocephalides canis ja Ctenocephalides felis -kirput ovat Suomessa toistaiseksi vielä melko harvinaisia. Lemmikistä löytyvät kirput ovat yleensä oravan, linnun tai siilin kirppuja. Kirput ovat tummanruskeita, pitkittäissuunnassa litteitä verenimijähyönteisiä. Kirpun takajalat ovat erittäin kehittyneet ja mahdollistavat hyppäämisen eläimestä toiseen. Kirppu munii eläimen elinympäristöön, esim. makuupaikalle. Munista kuoriutuvat toukat syövät esimerkiksi ihosta irronneita, kuolleita ihosoluja ja lopulta ne koteloituvat. Kotelosta taas kuoriutuu aikuinen kirppu, joka käy imemässä koirasta verta. Suurimman osan ajasta kirppu viettää kuitenkin poissa eläimestä. Yleensä koko elinkierto käydään läpi noin kolmessa viikossa. Yksittäinen kirppu kuitenkin elää parikin vuotta.

Kirpun sylki ja eritteet sisältävät erilaisia aineita, mm. histamiinia, jotka ärsyttävät eläimen ihoa. Ärsyyntynyt iho kutisee ja hilseilee, myös karva huononee ja irtoilee. Lemmikille saattaa myös kehittyä kipunpurema-allergia, jolloin kutina ja karvanlähtö on paljon voimakkaampaa, iho paksunee ja alkaa punoittaa ja sen väri saattaa muuttua. Yleisimmin oireita esiintyy peräpään alueella, hännän päällä ja sen tyvessä sekä vatsa- ja nivusalueella. Silloin tällöin kirppu voi ruokailla hetken myös ihmisessä. Koiran omistajalle saattaa ilmestyä esimerkiksi jalkojen iholle pieniä, punaisia näppylöitä ja kutisevia alueita.

Kirpputartunnan voi todeta löytämällä koiran turkista itse kirppuja tai niiden ulosteita. Ulosteet näyttävät usein mustilta multa- tai hiekkahippusilta ja koska ne sisältävät verta, jää niistä kostealla paperilla pyyhittäessä punainen jälki. Koirasta ja kissasta kirput saadaan häädettyä kirpputartunnan hoitoon tarkoitetulla valmisteella, mutta ongelmasta päästään lopullisesti eroon ainoastaan tuhoamalla kirpun munat, toukat ja kotelot koiran ympäristöstä. Tämä tarkoittaa huolellista ja tiuhaa imurointia ja makuualustojen pesua.
 
Kirput saattavat lisäksi toimia koiranheisimadon (Dipylidium caninum) väli-isäntinä ja olla näin heisimatotartunnan lähteitä. Koiranheisimato voi tarttua sekä kissaan että koiraan. Kirpputartunnan saanut eläin kannattaakin kirppuhäädön ohella hoitaa myös heisimatotartunnan varalta, eli varmistaa, että käytettävä loishäätölääke tehoaa myös heisimatoihin.