Ihon sieni-infektio eli dermatofytoosi

Kissoilla ihon sieni-infektiot eli dermatofytoosit ovat kaksi kertaa yleisempiä kuin koirilla. Suurin osa kissan sienitaudeista on Microsporum canis –sienen aiheuttamia. Microsporum-tartunta on vakava ja sitkeä ongelma erityisesti kissakenneleissä – näissä infektio saattaa jäädä kytemään ympäristöön huolellisesta hoidosta ja desinfioinnista riippumatta. Nuoret, vanhat sekä heikkokuntoiset kissat altistuvat tartunnalle herkimmin. Usein kissat kantavat turkissaan sienten itiöitä tai rihmoja olematta itse sairaita. Tällaiset kissat toimivat taudinlevittäjinä. Yhtäkkiä puhjennut sieniepidemia kissanpennuissa on yleensä merkki siitä, että emo on tällainen kantaja

Microsporum-infektio on erittäin tarttuva. Tartunta välittyy sekä suoraan eläimestä että esimerkiksi harjojen, pantojen tai ympäristön välityksellä. Huoneenlämmössä sienen itiöt säilyvät hengissä parikin vuotta. Microsporum tarttuu useisiin eläimiin sekä ihmisiin. Usein niissä perheissä, joissa on infektiota kantava kissa, tavataan sieni-infektioita myös perheenjäseniltä.
 

Oireet

Sieni saa yleensä jalansijan vain vaurioituneelta iholta. Itiöt tarttuvat ihoon ja alkavat kasvaa tunkeutuen ihon ja karvojen läpi. Sienen tartuttama karva katkeaa helposti ihon yläpuolelta. Irronneet karvat levittävät miljoonia itiöitä ympäristöön. Tyypilliset oireet ihmisillä ja eläimillä ovat pyöreät ihovauriot (ringworm) ja katkenneet karvat noin 3 mm ihon yläpuolelta. Aikuisilla kissoilla näitä pyöreitä, karvattomia läiskiä näkee harvemmin, sillä tartunta johtaa hyvin kirjavaan taudinkuvaan koko iholla. Tämän takia sieniepäilyn yhteydessä on tärkeää suorittaa viljely diagnoosin varmistamiseksi. Kun kyseessä on oireeton kantaja, tautiepäilyyn päädytään vasta, kun tartunnan oireet havaitaan samassa ympäristössä elävältä ihmiseltä tai eläimeltä. Microsporum-infektio menee yleensä ohi itsestään, mutta usean kuukauden ajan kestävän sairauden aikana kissa levittää suurella todennäköisyydellä tartuntaa omistajiin ja perheen muihin lemmikkeihin.
 

Hoito

Taudin hoidossa täytyy ottaa huomioon sairaan eläimen lisäksi myös kaikki kontaktieläimet sekä ympäristö. Lyhytkarvaiset ja lievästi infektoituneet kissat voidaan hoitaa paikallisella sienilääkkeellä. Pitkäkarvaiset sekä laajoista ihovaurioista kärsivät kissat täytyy hoitaa myös suun kautta annettavalla valmisteella. Pitkäkarvaisten kissojen turkki tulisi ajella. Karvojen ajelu täytyy suorittaa hanskat kädessä ja karvanleikkuujätteet tulee polttaa tai steriloida, karvanleikkurin terät ym. steriloida. Ympäristö tulee saneerata sieniin tehoavalla desinfiointiaineella. Karvanleikkuuta ei suositella omistajan tehtäväksi.

Ryhmissä elävillä kissoilla infektion hoito on hyvin vaikeaa. Jos infektio todetaan muutamalla kissalla, on kaikki kissat hoidettava. Eläimenomistajalta vaaditaan kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä, sillä hoito voi kestää jopa vuosia.

Tartuntaa levittävien karvojen ja itiöiden hävittämiseksi suositellaan päivittäistä imurointia, sekä elinympäristön desinfiointia sienen itiöihin tehoavalla sumutteella tai savulla kerran viikossa. Myös kantokopat, peitot, lelut, harjat ym. kissan varusteet tulee desinfioida, esimerkiksi pesemällä tai liottamalla niitä itiöihin tehoavassa desinfiointiliuoksessa. Sileät lattiat ja metallihäkit on helpompi desinfioida kuin esimerkiksi olohuone, jossa verhot, matot ja kalusteet tekevät perusteellisesta desinfioinnista mahdotonta. Desinfioiva savu on näissä tiloissa käyttökelpoinen, joskin saattaa värjätä vaaleita materiaaleja. Desinfioinnin suorittavan henkilön tulisi suojautua käyttämällä kertakäyttöhanskoja ja suojavaatetusta, jotta itiöt eivät leviäisi laajemmalle ympäristöön.